D GENERATION: Through The Darkness

D Generationin katujen hajuisessa rockissa kuuluu yhtyeen ja etenkin sen laulajan sekä pääasiallisen biisintekijän Jesse Malinin viha/rakkaus-suhde kotikaupunkiinsa New Yorkiin. Se on piirre, joka Malinin narisevan laulutulkinnan ohella yhdistää D Generationin helposti Rancidiin. Bändin jo kahdelta aiemmalta levyltä tuttu kaihoisa soundi kalskahtaa kotikulmien veljiään vähemmän punkilta, mutta ei tippaakaan löysemmältä. Siinä missä Hellacopters löysi vanhan Rolling Stonesin, ammentaa D Generation vaikutteensa 70-luvun glam/hard rockista. Stailit, jotka asianmukaisella antaumuksella ja sydämellä tehtyinä eivät koskaan kuulostaa vanhentuneilta. Slovareihin ei Through The Darknessilla sorruta vaan asiat esitetään mieluusti vikkelään ja räkä poskelta valuen melodioita kuitenkaan unohtamatta.
Sävellyskynä on bändillä pysynyt taas kerran terävänä, sillä ainoastaan laiskanpulskean Lonelyn olisi voinut levyltä huoletta tiputtaa pois. Sanoituspuoli onkin kaksijakoisempi: paikoitellen Malin onnistuu nasevasti tuomaan esille Ison Omenan mädännäisyyden, mutta joukkoon on eksynyt huolestuttavissa määrin latteuksia, joita rustaamaan olisi kyennyt kuka tahansa jakson NYPD Blueta seurannut.