Damien Jurado on matkalla tähän kuudenteen albumiinsa ehtinyt tehdä niin poppia, rouheaa rokkia, kuin kokeellisempaakin materiaalia. Kaiken pohjana on aina ollut kantri, johon Jurado on etsiskellyt erilaisia lähestymistapoja. Suurimman osan materiaalista pohjavire on ollut haikea, mutta näin syvällä surussa Jurado ei ole vielä koko albumin mittaa viettänyt. Ollaan jo hyvin lähellä Bonnie ”Prince” Billyn lakonisimpia taajuuksia.
And Now That I’m In Your Shadow on paitsi melankolinen, myös äärettömän hidas ja vähäeleinen albumi. Tällä levyllä tämä americanan kameleontti on malttanut pysyä yhden tunnetilan lumoissa ja ammentaa ehkä hienon uransa vaikuttavimman levyn.
Kuuntelukokemus on upea: levy upottaa surullisen kauniiseen maailmaansa, eikä sen toivoisi loppuvan koko sunnuntaina. Damienin karhea ja lämmin ääni johdattaa akustisia, herkullisen minimalistisesti sovitettuja lauluja, jotka eivät vaivuta melankoliaan, vaan hohkaavat lohdutusta. Jopa levyn äänimaailmassa teoriassa radikaali rumpukone What Were The Chances -raidalla sykkii yhtä lämpimästi.