DANIEL LIONEYE: Vol III

Arvio julkaistu Soundissa 7/2016.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

DANIEL LIONEYE
Vol III
KHY Suomen Musiikki

HIM-kitaristi Linden psykedeelistä stoner rockia soittavana sivuprojektina vuonna 2001 alkanut Daniel Lioneye breikkasi maailmalla tapaturma-artisti Bam Margeran avustuksella. Kakkosalbumillaan (Vol II, 2010) se leikki mustemmankin metallin soundeilla. Pörinän- ja surinantäyteisten levyjen jälkeen Vol III yhdistää elementtejä molemmista edeltäjistään, mutta kuulostaa kappaleiltaan niitä koherentimmalta.

Vol III on fuzz-soundien, jykevän rytmiikan ja kaiken muun kanssa kivassa kontrastissa soivien koskettimien vuoksi persoonallinen ja voimakas, mutta melodisen tarttuva levy. Sen tunnelmissa liidetään HIM:in Venus Doom -aikojen soundimatolla takavuosien Amorphis-kioskin kautta rullakebab-eväät noutaen aina Kingston Wallin psykedeelisiin leijuntoihin saakka. Riffit ovat ryhdikkäitä, laulumelodiat vahvoja ja biisit tihkuvat synkkää, fataalia romantiikkaa.

Omaleimaisten veisujen sekaan on livahtanut kolkon elokuvallinen ”saatanallinen ambient-välisoitto” Baba Satanas. Mustempaakin suristelua löytyy biisin verran. Rääkyä kuuluu parissa rymistelyssä, mutta nyt enää tehokeinona, sillä Lindströmin persoonallisesti nariseva puhdas laulu on nykyään laskettavissa jo vahvuudeksi.

Vol III on sekä outo että helposti lähestyttävä; yhtä lailla kokeellinen ja jännittävä kuin miellyttävä ja tarttuvakin levy. Ei pöljemmin sivuprojektilta – moni ei saa aikaan näin mainioita lättyjä edes pääbändeillään.

Lisää luettavaa