DARKWOODS MY BETROTHED: Witch-Hunts

Arvio julkaistu Soundissa 01-02/1999.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Darkwoodsia on rummutettu Suomen Dimmuksi, eikä vertaus aivan talvituulesta temmattu olekaan. Darkwoods on ehkä Dimmua enemmän viikatemiehen asialla, mutta yhtymäkohta löytyy koskettimien käytöstä. Värikästä, roiskivaa ja demonista molemmilla.

Arvio

DARKWOODS MY BETROTHED
Witch-Hunts
Spinefarm

Darkwoodsia on rummutettu Suomen Dimmuksi, eikä vertaus aivan talvituulesta temmattu olekaan. Darkwoods on ehkä Dimmua enemmän viikatemiehen asialla, mutta yhtymäkohta löytyy koskettimien käytöstä. Värikästä, roiskivaa ja demonista molemmilla.
Bändi on kehitellyt moniosaisia biisejä, joissa tempo vingahtelee rajustikin. Esimerkiksi Without Ceremony And Bell Tollin loppukiri saadaan tuolla keinolla varsin näyttäväksi. Osien paljoudesta koituu ongelmiakin: lyhemmällä ja kireämmällä muotilla moni biisi löisi silmille sähäkämmin.
Tarinamuotoon asetellut sanoitukset olisi voinut jättää painamatta. Niitä lukiessa huomaa uppoutuvansa puisevan kioskikauhun latteuksiin.

Lisää luettavaa