Dave Lindholmin liikkeet eivät ole iän karttumisen myötä juurikaan hidastuneet. Varsinaisen soolouran lomassa syntyneet bändit eivät ole olleet erityisen pitkäikäisiä ja uusia miehistöjä on esitelty ajoittain hyvinkin yllättäen. Lindholmin tuoreimmat soittokumppanit edustavat vaihteeksi nuorempaa sukupolvea, mikä heijastuu myös maestron omaan musisointiin.
B. Inventive on sekä Dave Lindholmin uusi yhtye että triona toimivan ryhmän ensialbumi. Bluesjuurinen rock on odotetusti yhä musiikin lähtöalusta, mutta ilmaisu on nyt tavallistakin rennompaa. Biisit etenevät pääosin vauhdilla ja irtonaisen energisinä aivan kuin rytmiryhmän nuorekkuus siivittäisi Lindholmia inspiroituneempaan liitoon kuin mitä on vähään aikaan kuultu.
B. Inventive on bailauslevy, jolla rytmit pidetään useimmiten riittävän suorina. Tässä suhteessa Dave Lindholm ei ole keksinyt mitään varsinaisesti uutta. Vanha ruuti on nyt vain räjähdysherkkää. Lindholmin kitarasoolot ovat toinen toistaan purevampia ja otteissa vilahtaa toistuvasti Jimi Hendrixin
kauas ulottuva haamu.
One Day on B. Inventiven balladiannos ja Love Ain’t A Show hakee rytmiään shufflen suunnalta. Is The Net New Rock’n’Roll? hyppää hetkeksi ikiaikaisemmista teemoista nykyaikaan ja jää osin siitä syystä muita raitoja kuluvammaksi esitykseksi. Riffikkään The Titan Maskin jälkeen railakkaan levyn päättää Why Church, Why Now?, jonka funkpitoisuus alleviivautuu Dave Lindholmin kitaran shaftisilla lisukkeilla.
