Deafheavenin Sunbather (2013) oli erittäin hyvä, mutta vaikea levy. Sen kuuntelemisesta nauttiminen vaati keskittymistä. Siihen verrattuna uusi New Bermuda on helposti lähestyttävä. Levyn avaava Brought To The Water black metal -rumpuineen ja thrash riffeineen osoittaa New Bermudan olevan edeltäjäänsä metallimpi levy ja sama linja pitää loppuun saakka. Biiseissä on kuitenkin selkeitä melodioita ja rockkoukkuja.
Nachtmystiumin Assassinsista ja Addictsista pitäneet tulevat varmasti viihtymään New Bermudankin seurassa. George Clarken laulussa ja levyn soundeissa on paljon samaa Nachtmystiumin kanssa. Sävellyksellisesti Deafheavenin musiikki on edelleen monitahoista ja kaunista, mutta teemoiltaan ja sanoituksiltaan se on entistä synkempää ja vihaisempaa. Siinä missä Sunbather keskittyi toiveisiin, New Bermuda kertoo pettymyksistä.
Levyn helpompi lähestyttävyys ei tee siitä edeltäjäänsä taiteellisesti vähempiarvoista. Päinvastoin, New Bermudan sävellyksistä kaikki ylimääräinen on karsittu pois. Sunbather oli niin erinomainen levy, että sen olisi voinut odottaa jäävän Deafheavenin uran kohokohdaksi, mutta New Bermudalla bändi on löytänyt vielä isomman vaihteen.
