Vaikka kuulostaakin vanhan toistolta, on Kalifornian Death Angelilla edelleen tuiki tärkeä rooli kokoluokkaa tunnetumpien thrash-legendojen kirittäjänä. Nuoresta iästään huolimatta, kahdeksan- ja yhdeksänkymmentäluvun taitteessa isoveljensä Metallicasta Testamentiin haastaneen pataljoonan paluu levytyskantaan kymmenen vuoden tauon jälkeen ja tarina sen jälkeen on vertaansa vailla. Bändi on sittemmin tehnyt tasaisesti levyjä, ja vieläpä nostanut tasoaan julkaisu julkaisulta.
The Dream Calls For Bloodilla (2013) tosin ehkäpä kohdattiin eräänlainen raskausruuvin limitti, sillä kieltämättä aina The Art Of Dyingistä (2004) eteenpäin mylly jauhoi aina vain entistä aggressiivisemmin. The Evil Didive kuulostaa edeltäjiään orgaanisemmalta, mutta on myös musiikillisesti aiempaa kallellaan brittiheavyn suuntaan. Kyllä Death Angel vielä osaa kaasuakin painaa ja vokalisti Mark Osegueda kuulostaa kenties karheammalta kuin koskaan, mutta melodiakieli ja kappalerakenteet viestivät tietoisesta transformaatiosta.
Huomionarvoisinta on, että tämä on esittäjältään kahdeksas itsensä kuuloinen, tasapainoinen, inspiroituneen kuuloinen, yksinkertaisesti hemmetin hyvä metallilevy putkeen. Toisaalla on näissä tilastoissa esiintynyt hieman enemmän hajontaa.
