Deep Purple leikittelee loppumattomuudella – Veteraanit yhä hyvässä hapessa

Deep Purple
Infinite
Ear

Kesken ”Pitkät jäähyväiset” -kiertueensa Deep Purple lyö lähtöjuhlat leikiksi ”Loputon” -albumilla. Koko viisikko teki laulut yhdessä tyylitajuisen tuottajansa Bob Ezrinin kanssa. He satsaavat oiviin rock-sävelmiin ja inspiroituneeseen, svengaavaan soitantaan, eivätkä raskauta 20. albumia pateettisilla ikuisuusarvoilla. Kolme Mark II -kokoonpanon veteraania ovat voimissaan. Gillan laulaa selkeästi ja vapautuneesti nykyisellä äänialallaan, ja Paicen kannutus on komeasti kohdallaan. Don Airey ei jätä Jon Lordin hurjien Hammondien paikkaa väljäksi, ja Steve Morse on 20 vuodessa asettunut luontevasti kitaristin tontille hallituilla riffeillään ja sooloillaan.

Infiniten iskusävelmien tenho on perinteisiä Purple-kaavoja monipuolisempi, ja tutuimpia elementtejä on viljelty osuvasti, jopa progressiivisesti terveellä itsevarmuudella. Täkyraidaksi poimittu Time For Bedlam aloittaa matkan äärettömyyksiin maukkaalla laukkakompilla ja urku auki. Sitä seuraa tuima rock’n’rollmehustus Hip Boots sekä hyvin nautittava popmelodia All I Got Is You. Tiukka hevipala One Night In Vegas täydentää vankan alkunelikon. Pari hahmottompaa raitaa ei turmele loppupuoliskoa, jonka kruunaavat majesteettinen slovari The Surprising ja mukavan bluesahtavasti möyryävä On Top Of The World. Loppucoverina laiskahko Roadhouse Blues -jamitus ei ole kovin terävä tikki verrattuna vaikkapa Status Quon tai Eppu Normaalin historiallisiin vetoihin.