Puuduttavan monotonian ja viekoittelevan hypnoottisuuden välinen ero on hiuksenhieno. Antti Alangon mestaroima Devil Box -hanke tasapainoilee ylväästi tällä raja-aidalla kuuden minimalistisen bluesinstrumentaalin ajan.
L’go pistooli -yhtyeessä koneellisemman hypnoosimusiikin parissa askarrellut Alanko on valinnut ilmaisuvälineekseen slide-kitaran sen eri olomuodoissa. The Thing At The End -albumin jokaisessa niukkaeleisessä tunnelmakuvassa liu’utellaan joko sähköllä tai ilman. Ajatus on sinänsä toimiva ja perusteltu. Kitaran kieliä pitkin liukuva putki voi parhaassa tapauksessa viedä tavanomaisten sävelten välisiin kiehtoviin rajatiloihin, joihin muuten ei ole asiaa. Samaisella putkella voi sotkeutua myös kilotavarabluesin vaarallisimpiin kliseeryteikköihin.
Devil Boxin debyytti jää hiipparoimaan jonnekin pahimpien uhkakuvien ja huimimpien mahdollisten slide-maailmojen väliin. Mantramaisesti toistuvat teemat jauhavat päättäväisen raukeasti kunkin kappaleen läpi vain aavistuksen matkan varrella muuntuen. Parhaimmillaan vähäeleisyydestä kasvaa vahva meditatiivinen ja elokuvamainen tunnelma, tylsimmillään Devil Box on vain tylsä.
Antti Alangon näkökulma bluespohjaiseen musiikkiin on tuore ja omintakeinen. Pieni tujaus sävellyksellistä oivallusta ja soitannollista vakuuttavuutta tekisi kokonaisuudelle terää.
