Kanadalainen Diana Krall on jo ajat sitten löytänyt oman tiensä. Tämä laulajatar-pianisti on suoltanut levyn toisensa jälkeen tuttuakin tutumpia standardeja. Tyylilajiksi on siis valikoitunut helposti sulava yökerhojazz, lauluilmaisu asettuu johonkin Blossom Dearien ja Julie Londonin välimaastoon ja lopputulos on tuottanut sarjan menestyksekkäitä albumeja, kiertueita ja pari Grammy-palkintoakin.
Nyt on tuottaja T Bone Burnett saanut Dianan astumaan muutaman varovaisen askeleen mukavuusalueensa ulkopuolelle. Glad Rag Dollin laulut on kaivettu esiin Dianan isän laajasta savikiekkokokoelmasta. Ne tulevat pääosin kieltolain salakapakoiden savuisesta maailmasta. Ja tuota alamaailman tunnelmaa on vielä haluttu korostaa kannen rohkeahkolla kuvaussessiolla.
T Bone Burnett on tuonut studioon luottomuusikoitaan kitaristi Marc Ribotista rumpali Jay Belleroseen. Bändi soittaa intiimillä otteella – isot jousisektiot on tällä kertaa hylätty kokonaan – ja erityisesti Ribotin vähäeleinen, mutta tyylivarma soitto osuu aina maaliinsa.
Glad Rag Dollin voi sanoa olevan Diana Krallin uran paras albumi. Erityisesti hän loistaa surun sävyttämissä tulkinnoissa, kuten When The Curtain Comes Down, Lonely Avenue ja There Ain’t No Sweet Man That’s Worth The Salt Of My Tears.