Memphis tuo musafanien mieleen Elviksen ja Staxin, mutta harvemmin räpin. Yhdysvaltain etelässä on aika monta pientä piiriä, joilla on oma soundinsa ja Memphis on yksi näistä. Se on tummempaa, pahaenteisempää ja hitaampaa kuin esimerkiksi rannikoiden paremmin tunnetut jutut. Memphis-soundi on rytmiikaltaan usein hiukan oudompaa, runsaampaa tai kekseliäämpää kuin rehellisen laahaava teksasilainen screwed-meininki.
Syystä tai toisesta suomalainen DJ Kridlokk on narahtanut 1990-luvun Memphis-soundiin ja julkaissut sitä ilmeisesti vuosikaudet kaseteilla. Nyt tästä pölyisestä menosta saa vihdoin nauttia myös täyspitkän cd:n verran.
Säröinen ja paskainen konesoundi, joka ei nojaa niihin tuttuihin breakbiitteihin, yksinkertaisesti toimii. Levyn tunnelma on vahva eikä hellitä hetkeksikään. Tunkkainen basso jyrää ja jutut ovat hyviä, varsinkin Röökii ja rötöksii ja Lainaan enkä palauta.
Eevil Stööstä ja Pikku-Herkosta täytyy tehdä elokuva. Hereillä, Markus Selin! Voit antaa kaikille niille yksityishenkilöille, jotka rahoittivat Mannerheim-farssiasi, liput tämän kaksikon debyyttielokuvan ensi-iltaan. Kukaan ei takuulla valita.
Ja UG-Solo taitaa olla vuoden ehein ja paras kotimainen räppilevy.
