”Rumaa, raskasta ja painostavaa tunnelmaa”, lupaa Dö-trion esikoispitkän saatekirje. Raskaan ja painostavan allekirjoitan täysin. Rumankin kyllä, mutta Dön stoneristi groovaavassa doomissa on paikoin myös jotain kaunistakin.
Pörisemisen lisäksi basisti Deaf Hankilla ja kitaristi Big Dogilla on korvaa melodioille, ja Joe E. Deliverancen rumpurytmit tahdittavat kokonaisuutta tömäkästi. Kappaleet elävät tarpeeksi, jotta ylenpalttiselta toistolta vältytään ja bändin soundi on murea. Dö sopisi erinomaisesti lämmittelijäksi esimerkiksi High On Firelle tai Triptykonille. Matt Piken touhuja onkin taidettu seurata Dö-leirissä melko tarkkaan.
Soittopuoli on kunnossa, mutta vokaaliosuuksissa on parantamisen varaa. Ärjymisosasto menettelee, vaikka sekin kaipaa lisää auktoriteettia. Muuten kauniin Hail The Firen puhtaat laulut särähtävät korvaan jo vähän liikaa, eikä suomalaiseen tyyliin kulmikas englannin lausuminen auta asiaa.
Surinaosaston ystäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen kiekko, jonka tähtihetkiä ovat Born Under Black Wings, instrumentaali Ex Oblivione ja Forsaken Be Thy Namen loppujamittelut.