Eteläpohjalaisen huurumusiikin renessanssia edustava Domovoyd heiluu musiikissaan kahden maailman rajalla. Psykedeliayhtyeeksi se on raskas ja tummasävyinen. Doom-mittapuulla Domovoydin musiikki on varsin happopäistä ja värikylläistä. Yhtyeen toisen albumin starttaava mammuttieepos Domovoyage puristaa kuuteentoista minuuttiin orkesterin keskeiset tehokeinot. Painostavia sointipatjoja leikataan hämyisään leijailuun, jonka piilevä pahaenteisyys ennustaa edessä odottavan täysjylinän.
Domovoydin happohevissä on draamaa ja melodisista aihiosta kasvavaa jännitettä. Monet raskasjumituksen ”suurtyöt” Sleep-yhtyeen tarunhohtoisesesta Dopesmoker-eepoksesta alkaen tuntuvat rajusti savustetuille aivoille räätälöidyiltä. Selvinpäin kuultuna loputon toisto ja harras jurnutus olemattoman vähillä sävelaiheilla kääntyy helposti komiikaksi ja rasittavuudeksi. Domovoyd kiertää hyvällä groovella, kolmiulotteisella yleissoinnilla ja todella maukkaalla yhtyesoitolla nämä tylsyyden karikot.
Toki Domovoyd nostattaa ajoittain esiin kysymyksen annostelun estetiikasta. Paikoin yhtyeen kokkaama puuro on paksua ja sitä on paljon. Taiteilijoille itselleen varmasti täydellisenä harmonian kaarena hahmottuva teemakokonaisuus tuntuu tunnin kestossaan hieman venytetyltä.
