Sauna päälle, Dragonforce tulee taas! Yleensä nämä pojat pistelevät metallia niin vikkelään tahtiin, että kuulijallekin tulee hiki jo ensimmäisen biisin puolivälissä. Ero ripeään juoksulenkkiin on vain siinä, ettei kuunnellessa tarvitse pelätä isompia revähtymiä.
Mutta liekö ikä tehnyt tehtävänsä, kun bändi ei enää päästelekään koko ajan nopeusmittari punaisella. Tai ehkä bändi kokeilee antaa armoa hitaammilla biiseillä ja selkeämmillä riffeillä, jolloin musiikin ymmärtäminen ja kokonaisuuden hahmottaminen on helpompaa. Tämän ohella bändi tuntuu haastaneen itsensä sävellyspuolella, sillä tempon hidastuttua yhtye tarvitsee selvästi napakampia koukkuja pitääkseen kuulijansa. Asian johdosta ei ole kuitenkaan lainkaan tarpeen huolestua, sillä Dragonforcen melodisuus tavoittaa tasoja, joilla se ei ole ennen kunnolla kulkenutkaan.
Bändi tuntuu toipuneen hyvin viimeisimmästä miehistönvaihdoksesta, jonka jäljet kuuluivat vielä edellisellä levyllä The Power Within (2012). Nyt bändi kuulostaa keskittyneeltä ja vapautuneelta, minkä johdosta albumi etenee miellyttävässä etunojassa.
Dragonforce tuntuu saaneen itsensä tasapainoon, sillä vaikka huumoriakin piisaa, se ei koita kiilata väkivalloin taiteellisten arvojen ohitse.
