DREAM THEATER: Black Clouds & Silver Linings

Arvio julkaistu Soundissa 6/2009.
Kirjoittanut: Jani Sipilä.

Progehevin suuryhtye Dream Theater julkaisi nelisen vuotta sitten kahdeksannen albuminsa Ocvatariumin, josta tuli yhtyeen paras listamenestyjä. Suomessa levy käväisi albumilistan sijalla kaksi. Pitkäaikaisissa faneissa levy aiheutti kuitenkin närää.

Arvio

DREAM THEATER
Black Clouds & Silver Linings
Roadrunner Records

Progehevin suuryhtye Dream Theater julkaisi nelisen vuotta sitten kahdeksannen albuminsa Ocvatariumin, josta tuli yhtyeen paras listamenestyjä. Suomessa levy käväisi albumilistan sijalla kaksi. Pitkäaikaisissa faneissa levy aiheutti kuitenkin närää. Se oli monien mielestä liiankin rauhallinen – varsinkin jos sitä vertaa muutamaa vuotta aikaisemmin ilmestyneeseen Train Of Thought -albumiin, joka yhä on yhtyeen voimakkain levy.

Black Clouds & Silver Linings on Dream Theatherin kymmenes levy. Tämä kuuden raidan, mutta peräti 75 minuutin mittainen albumi on pienoinen pettymys. Se kuulostaa lähinnä Ocvatarium- ja Train Of Thought -levyjen yhdistelmältä. Tuntuu kuin pientä pyrkimystä uuteen listamenestykseen olisi aistittavissa, mutta tuskinpa asia näin on. Dream Theater on kokenut yhtye, joka tälläkin levyllä on uskollinen omalle historialleen.

Suuria yllätyksiä ei tule vastaan, siksipä onkin mainittava levystä julkaistava “keräilijöiden versio”. Tässä hieman koreammassa boksissa mielenkiinto kiinnittyy yhtyeen äänittämään kuuteen cover-biisiin. Mukana on esimerkiksi omaperäinen kolmen kappaleen yhdistelmä Queenin kappaleista Tenement Funster, Flick Of the Wrist ja Lily Of The Valley.

Lisää luettavaa