DREAM THEATER: Once In A Livetime

Arvio julkaistu Soundissa 12/1998.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Metallisen machoprogen mestariluokka Dream Theater lähtee joulun kiihdytyskisaan tuplalivellä, joka on nauhoitettu viime kesänä Pariisissa. Piripintaan pakattu (76 + 78 min) tupla palauttaa mieliin vanhat sanonnat laadusta, määrästä ja siitä, mikä korvaa mitäkin. Yhtyeen ulosanti on entisellään, suurin osa kikkailuista taittuu yhtä suvereenin sujuvasti kuin studiotallenteillakin.

Arvio

DREAM THEATER
Once In A Livetime
EastWest

Metallisen machoprogen mestariluokka Dream Theater lähtee joulun kiihdytyskisaan tuplalivellä, joka on nauhoitettu viime kesänä Pariisissa. Piripintaan pakattu (76 + 78 min) tupla palauttaa mieliin vanhat sanonnat laadusta, määrästä ja siitä, mikä korvaa mitäkin. Yhtyeen ulosanti on entisellään, suurin osa kikkailuista taittuu yhtä suvereenin sujuvasti kuin studiotallenteillakin. Erityistä kammoa herättää tosin John Petruccin kuolettavan tylsä 80-lukuinen kitarasoolo.
Kahdella ensimmäisellä levyllään Dream Theater osasi naittaa soittimenhallinnan ja biisinteon toisilleen lähes taianomaisella tavalla. Kosketinsoittaja Kevin Mooren lähdön jälkeiset albumit eivät ole tätä balanssia enää tavoittaneet, ja koska Once In A Livetime painottaa bändin uudempaa materiaalia, makkarapino ei pääse kasvamaan kovin suureksi.
Kosketinvetoisen kaasuttelun, klassisten vaikutteiden, ragtimen ja akustisten balladien välissä omalaatuisella tavalla keikkunut Emerson Lake & Palmer esittelee Then & Nowlla livekuntoaan vuosilta 1974 ja 1997. Arvatkaa, kumpi inkarnaatio on vakuuttavampi? Se kuulu California Jam -iltama, jonka päätteeksi Ritchie Blackmore muussasi kitaransa TV-kameraan, on rumpali Carl Palmerin mielestä ”ELPin kenties hienoin keikka.” Ja armotonta Palmerin, kosketinjumala Keith Emersonin sekä kitaristi/basisti/laulaja Greg Laken tykitys onkin.
ELP oli parhaina vuosinaan se orkesteri, joka toi sanan ”virtuositeetti” rock-maailmaan, ja niinpä tuplaliven tuoreempi osio onkin paikoitellen tuskaista kuunneltavaa. Lääkärin veistä käsivaivoihinsa 90-luvun alussa saaneet Palmer ja Emerson ovat vain varjoja itsestään eikä Laken ulosannissakaan riehumista ole.

Lisää luettavaa