Tämä hanke ja sitä seurannut levy ja dvd olivat vain ajan kysymys. Sillä onhan aivan selvää, että myös Dream Theater haluaa liittyä siihen jatkumoon, jonka pioneereja olivat hamalla 1970-luvulla Emerson, Lake & Palmerin ja Deep Purplen kaltaiset progen ja heavy rockin suurnimet. Eikä kiihkoa projektin toteuttamiseen varmasti laimentanut se, kun myös tiettyjen Dream Theaterin jäsenten kovasti ihailema Metallica liittyi porukkaan vuonna 1999.
Klassisen orkesterin, oli se sitten täysmittainen sinfoniabändi tai ei, kanssa konsertoiminen on rockyhtyeiden megalomanian ”final frontier”. Ja joka ainoa kerta bändit kertovat löytäneensä sovittajan, kapellimestarin ja orkesterin, jotka todella ymmärtävät sähköisenkin ilmaisun päälle ja saavat valjastettua klassisen musiikin tehot rockin käyttöön paremmin kuin kukaan.
Uusprogen suurin nimi, newyorkilainen Dream Theater, onnistuu sovittaja/kapellimestari Jamshied Sharifin ja oman levynsä mukaan nimetyn Octavarium Orchestran kanssa keskivertoa paremmin. Yhteisklangi on erotteleva, mutta jyhkeä, ja Scoren studiossa miksanneen Michael H. Brauerin jälki kirkasta.
Kuluvan vuoden aprillipäivänä Radio City Music Hallissa tallennettu keikka oli Dream Theaterin 20-vuotisjuhlarundin päätös, ja hurman hetkiä löytyy useita. On tosin syytäkin, sillä kolmella cd:llä on musiikkia uuvuttavat kolme tuntia. Tästä reilu puolet kuluu orkest-roiduissa merkeissä.
Setin kiistaton kliimaksi on viisaasti jätetty loppuun: neljäntoista vuoden takaiselta Images And Words -albumilta tuleva vanha klassikko Metropolis sykähdyttää yhä. Muita hyviä hetkiä ovat Under A Glass Moon ja Raise The Knife. Teemapökäleet Six Degrees Of Inner Turbulence (41:22) ja Octavarium (26:38) eivät vakuuttaneet aikoinaan, eivätkä ne vakuuta jousilla, torvilla ja lyömäsoittimilla kuorrutettuinakaan. Vaan kyllähän tällaiselle pullistelulle ystäviä löytyy. Kolmen cd-levyn satsin asemesta heidän kannattaa tosin harkita hankkivansa saman niminen tupla-dvd. Siltä kun löytyy sitä sun tätä mukavaa lisämateriaalia vuosien varrelta. Kaiken kaikkiaan kannattaa silti pitää mielessä, että Score on jo kolmas Dream Theater -livepaketti tällä vuosituhannella.
Rahastustako? Ei kai.
