EDU KETTUNEN: Kadonnut maailma

Arvio julkaistu Soundissa 9/2014.
Kirjoittanut: Hemmo Päivärinne.

Arvio

EDU KETTUNEN
Kadonnut maailma
Kaiku Entertainment

Karskin mummokuoreni alla on pari herkkää kohtaa ja toinen niistä on Edu Kettunen, jonka edellinen Pomminpurkajan maanantai oli mielestäni turhan rockpoljentoinen studiobändeineen. Tämä hänen jo neljästoista albuminsa on paluuta vanhaan hyvään soolo-Kettuseen. Edu on soittanut levyn kaikki soittimet satunnaisia soolokitaristeja sekä hehkeää viulisti-laulaja Ninni Poijärveä lukuun ottamatta. Edu on myös äänittänyt, miksannut ja tuottanut koko paketin.

Levy on hyvää akustisvoittoista kantripop-laulelmaa. Parhaimmat ovat svengaava Hopeaa ja helmiäistä, funkahtava Painoton sekä valloittavan kaunis Tuuleen eksyneet. Toisaalta Ihan aito helmi on melko mitätön ska-renkutus. Edu laulaa sujuvasti kaupungeista, rakkaudesta ja säästä käyttäen loppusointuja, jos siltä tuntuu. Hän jättää kappaleesta tyynesti kertosäkeen pois, mikäli sitä ei tarvita.

Jos Edun levyillä ei mainittu Andeja, Atlanttia ja Pariisia, niin se on huono. Edun kaikissa lauluissa on tiettyä rakenteellista hengenheimolaisuutta. Sävellyksellisesti biiseissä on aika paljon samaa toistoa. Edu tekee tavallaan yhtä biisiä. Hän pyörittelee samoja sävellajeja ja sointukiertoja. Melodiat voivat olla aika lähellä toisiaan. Tämä ei kuitenkaan ole huono juttu, vaan tuttua koskettavaa läheisyyttä.

Edu laulaa aivan loistavia stemmoja itsensä kanssa ja vielä paremmalta se kuulostaa, kun Ninni on mukana kööreissä. En anna tälle levylle täysiä pisteitä, koska toivon, että Edun seuraava on duettolevy Ninni Poijärven kanssa.

Lisää luettavaa