EDU KETTUNEN: Matkalla San Franciscoon

Arvio julkaistu Soundissa 12/2008.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Sävelradiokelpoisesti taskulämpöisen softrockin veteraani Edu Kettunen on askarrellut jälleen albumillisen vähä­eleisiä tuokiokuvia. Matkalla San Franciscoon soi jo tutuksi tulleeseen tapaan nostalgisena ja kuin protestina meidän aikaamme riivaavaa fyysistä ja myös tunteiden hektisyyttä vastaan.

Arvio

EDU KETTUNEN
Matkalla San Franciscoon
Mediamusiikki

Sävelradiokelpoisesti taskulämpöisen softrockin veteraani Edu Kettunen on askarrellut jälleen albumillisen vähä­eleisiä tuokiokuvia. Matkalla San Franciscoon soi jo tutuksi tulleeseen tapaan nostalgisena ja kuin protestina meidän aikaamme riivaavaa fyysistä ja myös tunteiden hektisyyttä vastaan. Kettusen lauluissa jos missä vanhat hyvät ajat kokevat rehabilitaationsa.

Itse Matkalla San Franciscoon ajatusleikkii hipahtavilla unelmilla ja on the road -ihanteella. Irtioton esikuviksi käyvät niin Thelma ja Louise kuin Midnight Cowboy -elokuvan surulliset sankarit Ratso ja Joe Buck. Pére-Lachaisen hautausmaalle suuntaavia pyhiinvaeltajia muistava James Douglas Morrison on kuollut tuntuu hölkkäkantrisuudellaan vievän mahdollisimman kauas Pariisista. Ninni Poijärven viulu korostaa onnistuneesti Rautakaupungin melankoliaa.

Toisaalla vastaava alleviivaus hoituu tunteikkaalla haitarillaan. Edu Kettuselle ominaisten turhia hätäilemättömien hilipatihei-komppien lomassa pehmeä saksofoni ja taustalaulu kuljettavat Tuulenhuisketta yllättäen kohti soulia. Edu Kettunen pitää ansiokkaasti kiinni niukasta, J.J. Calen kaltaisen kuistilla keinunnan ja Mark Knopflerin kaverillisesti puhuttelevan laulutavan leimaamasta tyylistään.

Lisää luettavaa