Jos levyjä arvioitaisiin sen perusteella, minkälaiset esteet niiden tekemiseksi on ylitetty, lunastaisi Losing Sleep täydet pisteet heti kättelyssä. Orange Juice -yhtyeen johtohahmona tutuksi tullut Edwyn Collins on käynyt läpi melkoisen taistelun päästäkseen tilanteeseen, jossa seitsemäs soololevy on valmis. Kahden peräkkäisen aivoverenvuodon seurauksena hän joutui opettelemaan uudestaan kävelemään, puhumaan ja myös ajattelemaan.
Hämmästyttävästi Edwyn on toipunut siihen kuntoon, että laulujen säveltäminen ja sanoittaminen sekä levynteko on mahdollista. Collinsin oikea käsi ei vielä taivu kitaran soittoon, mutta apuun riensi niin uusia (muun muassa The Drums ja The Cribsin Ryan Jarman) kuin vanhempiakin nimiä (Johnny Marr, Roddy Frame) kitaravetoisen musiikin taitajista. Laajasta tekijämäärästä huolimatta kokonaisuus on yhtenäinen, hetkittäin jopa piirun verran tasapaksu.
Collinsin hurmaavan omaperäinen, laiskanoloinen ja aina ylärekisterissä pinnistelemään joutuva ääni on tallella, mutta ei aivan täysin entisensä. Aivoverenvuotojen aiheuttaman afasian johdosta teksteihin on tullut yksinkertaista suoruutta ja viime aikojen tapahtumien aiheuttamia tuntoja –Humble saa silmäkulmat kostumaan – kuvataan ilman sen kummempia sanallisia kikkailuja.
Losing Sleep on varsin rokkaava kitarapoplevy. Edwyn Collinsilla lienee ollut tarve todistaa olevansa elinvoimainen artisti tekemällä näin reipas kokonaisuus. Vasta kahdella viimeisellä raidalla maltetaan ottaa rauhallisemmin. Ne vakuuttavat miehen olevan
täysin relevantti vauhdin ollessa hitaampikin.