Kun Terveet Kädet yllättäen lopetti 36-vuotisen taipaleensa, jäi suomalaiseen hardcorepunkiin ammottava aukko. Kürøishin riveissä on monta tuttua ukkoa TK:n viimeisimmästä kokoonpanosta, mutta ihan samaan reikään se ei ole väkisin päätään tunkemassa.
Kliseisesti ajatellen suomalainen punk on ollut parhaimmillaan, kun miten kuten pystyssä hoippuva käppäsoitto, päihteet ja yleinen piittaamattomuus on tiivistetty nippuun. Metallin sekoituttua luontevasti hardcoreen Suomessakin, alkoi nousta Unkindin kaltaisia dynaamisuuteen voimansa perustavia, sysimustaa mättöä suosivia yhtyeitä. Tämän genren voimasuhteet sekoittaa nyt Kürøishi esikoisalbumillaan.
Levyn nimeen teemansa paaluttavan yhtyeen voiman tunnistaa ensiluokkaisista riffeistä, oikeasti aggressiivisesta räyhälaulusta ja pystypäin laukkaavan soiton tiukkuudesta. Jumalattoman latauksen huomaa pienemmistäkin yksityiskohdista: kuinka pelti värisee vielä monta sekuntia viimeisen iskun jälkeen tai kuinka uhkaavasti rutiseva säröbasso muljauttaa sisuskalut nurinpäin.
Ei kauneusvirheitä, ei harha-askelia. En olisi koskaan uskonut, että joku voisi näin tosissaan haastaa Tragedyn crust punkin kuninkuutta.