Elämää ja lemmenleikkejä melankolian kautta – Tuure Kilpeläisen kauneudella on surulliset silmät

Arvio julkaistu Soundissa 10/2016.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani
Surusilmäinen kauneus
Universal

Kaihon Karavaani kulkee viidennellä levyllään luotettavan vakaata reittiään, jolla melankolinen, hyvin artikuloitu suomi-iskelmä jalostuu eksoottisesti rytmitetyksi maailmanmusiikiksi. Kaikkien kymmenen kappaleen tekijänä Kilpeläinen ei pyri keksimään uudenlaista ruutia, vaan luottaa täyteläiseksi soundi- ja tahtikoneeksi hitsautuneen viisikkonsa tarkkuuteen ja joustavuuteen lempeän lauluäänensä tukena. Erityisesti akustiset kitarat ja svengaavat perkussiot antavat alati vetovoimaista live-eloa niin intiimeissä kuin railakkaissakin ralleissa.

Elämää ja lemmenleikkejä rakastavat tekstit soljuvat melodisesti muhevaan ja tarttuvasti mukaansa tempaaviin sävelkulkuihin. Albumin koukuttavimmat kipaleet, muikeasti mamboileva Autiosaari sekä rautalankavedolla vahvistettu pophumppa Surusilmäinen kauneus jyvittyvät albumin sisään niin, että hartaimmat tuokiot Katu rakkauden ja Sinä yönä kun en saanut unta saavat luontevasti oman mietiskelytilansa. Tasatyylisen albumin oudoin pala on murteella leikattu tuskailu Mis min buutsit on, joka toimii pelkistetyssä soitinnuksessaan mielenkiintoisena vaihteluna Kilpeläisen revohkan peruskauralle.

Lisää luettavaa