Elämän valttikortit ja muita tarinoita elämän varjoista – Marko Haaviston uusi yhtye countryn pauloissa

Arvio julkaistu Soundissa 7/2017.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Arvio

Vaeltava Vitsaus
Vaeltava Vitsaus
Turenki

Rakkaus countryyn ei ole Marko Haaviston mittavaan tuotantoon tutustuneille yllätys, mutta Vaeltavan Vitsauksen esikoispitkäsoitto edustaa tyylilajia hänen urallaan puhtaimmillaan. Albumin avaava nimikkoraita esittelee samannimisen yhtyeen tarinan, jonka elämänmakuisuus ja reissun päällä olemisen romantiikka on myös lähellä härmäläistäkin verenperintöä. Lujiten nämä lyövät kättä bändin versioidessa klassisimman itsemurhaiskelmän Elämän valttikortit kuin se olisi Hank Williamsin tosissaan kynäilemä.

Vaeltava Vitsaus on kuitenkin oikea bändi eikä sooloprojekti. Keikoilla repertuaariin kuuluu laveamminkin roots ralleja kera vierailevan solistin. Levyllä maestron itsensä historia on sen sijaan selvästi läsnä. Jenni kierrättää hienovaraisesti Mies vailla menneisyyttä -elokuvan tematiikkaa ja Toiveunta on lähimpänä Rauli “Badding” Somerjokea Haaviston tuotannossa sitten Badding Rockersin.

Nuutuneet ihmiskohtalot ja niistä sydämellisesti kirjoittaminen on solistin ydinosaamista. Nyt se uhkaa jo musiikin roolia. Vaeltava Vitsaus on perin tarinavetoinen levy ja sellaisena erinomainen. Levyllä on monta hyytävää kertomusta, joiden todenperäisyyttä uskaltaa vain arvata. Sisuskalut epäsynkkaan saavia sävellyksiä on sen sijaan niukemmin. Edellämainittu Jenni on ainoa selkeä jalokivi.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa