Helsinkiläisen Needles Hate People -yhtyeen perilliseksi syntynyt Electric Monk jatkaa kakkosalbumillaan siitä, mihin debyytillään Hair Of The Dog (2007) jäi. Kaikkea muuta kuin löysä Hanging Loose on avoimen retroista rockin, bluesin ja jazzin fuusiota.
Edeltäjäänsä Hanging Loose muistuttaa sikälikin, että Electric Monk on jälleen ylettömän hurmioitunut omasta musisoinnistaan. Kautta levyn mureasti soivien kitaroiden ja tavallista kuuluvammin esille tunkevan basson lisäksi tämä ulottuu Topias Jerkun välillä turhankin innokkaaseen lauluun saakka.
Osaamisensa rajaaminen ei näytä Electric Monkia erityisemmin kiinnostavan. Sähäkän nimiraidan ja levyn päätösbluesin väliin mahtuu muun ohessa Better Wayn jazzrockisempaa otetta vakiokokoonpanoon kuuluvan pasuunan saadessa rinnalleen trumpetin ja saksofonin, The Keyn slaavilaista ripaskaa ja Danse Macabren lievää brechtiläisyyttä.
Hanging Loose on rönsyilevän yltäkylläinen ja hetkittäin leikkimielinenkin levy, jonka päätyttyä huomaa itsekin olevansa hengästynyt. Jos rockbändillä voi olla adhd, niin Electric Monkilta diagnoosi saattaisi hyvinkin löytyä.