EMINEM: The Marshall Mathers LP

Eminem alias Slim Shady ja ihan oikeasti Marshall Mathers on entinen kokki, josta Dr. Dren avustuksella on kasvanut vakavasti otettava rap-artisti, jota ei enää uran alkutaipaleen tavoin naureta lavalta alas. Eminem ei peittele homofobiaansa tai naisvihaansa ja on avoimen populistinen. Jollain ihmeen ilveellä hänestä on kuitenkin tullut pahoinvoivan valkoisen amerikkalaisnuorison äänitorvi. Viime vuonna ilmestynyt The Slim Shady LP oli jättimenestys, joka sai koomisiakin piirteitä. Muun muassa Christina Aguilera on julkisuudessa kihertänyt ihastustaan tähän rääväsuiseen tähteen.
Onko tämä 25-vuotias Detroitissa köyhyysrajalla lapsuutensa viettänyt kohusälli pelkkä kupla vai onko hänellä jotain oikeasti sanottavaa niille, joihin tämänkin levyn tarjoama oman julkisuuden loppumaton läpikäyminen ja hakkaamista, ampumista ja tappamista täynnä oleva kuvasto ei tee vaikutusta? Asia ei ole yksinkertainen. Eminem on vilpittömästi turhautunut, vihainen ja parantumattomuudessaan jollain kierolla tavalla jopa uskottava. Biisit ovat mielikuvituksella ja kunnon taustoilla sovitettua hip hopia, kulutusta kestävää ja jalkoihin käyvää. Valkoisesta ihonväristään huolimatta Eminemin ulosanti on autenttista.
Eminemin hahmo on tarkoituksellisesti vastenmielinen ja provosoiva, mutta tuskin hemmo itsekään on imagoaan loppuun asti miettinyt. Alter ego Slim Shadyn nimiin sälytetty väkivallan puhkuminen on roolileikkinä surkeasti naamioitu. Julkisuudessa on jo ehditty kauhistella Kim -raitaa, jonka lyriikoissa Eminem omana itsenään kuristaa vaimonsa ja poikansa äidin hengiltä. "Suhteemme on vähän outo", on herra Mathers itse filosofisesti vastannut syytöksiin. Itse biisi on tietysti ällöttävä, mutta ennen kaikkea se on helvetin korni. Huolestuttavinta on, että Amerikan maaperä on otollista Eminemin omintakeisten perhearvojen versoamiseen. Jenkeissä on tälläkin hetkellä miljoonia arvotyhjiössä eläviä Eminemejä ja peittelemätön, sosiaalipornoon verrattava lähestymistapa takaa, että sitä ei ole vaikea ymmärtää. The Marshall Mathers LP on silkkaa Ricki Lake Show´ta.
Sääli, että Eminem on niin roolinsa vanki, että ei voi taustajoukkoineen koskaan keskittyä hyvän hip hopin tekemiseen, vaan miettiä seuraavaa, entisen shokeeraavuuden ylittävää temppua.