Viileiden jazz-combojen, Quintessencen nu-soulin ja nimikko-ensemblensa tyylisekoitusten jälkeen Emma Salokoski on pelkistänyt hienon lauluäänensä ja viimeisimmät laulunsa avoimesti modernin iskelmäpopin konsteilla. Keskeinen viehätys säilyy, koska hän ei vieläkään pyri briljeeraamaan liikaa äänitekniikallaan, vaan antaa melodioiden viedä ääntään sulavasti ja ainakin näennäisen vaivattomasti. Suomalaisen laululyriikan normaali painokkuus, jopa töksähtävyys, ei tunnu vaivaavan Salokosken omia sanoituksia eikä paria lainattuakaan.
Sansan kanssa kynäilty Valoa yllä on mainio valinta aloitukseksi ja Tuomo Prättälän sielukkaat slovarisävellykset
kruunaavat levyn loppupuolen. Nimikappaleen elämänjanoisen kiihkeää enkä mä saisi rakastua -kertosäettä lukuun ottamatta Kiellettyjä asioita ei hae äkkitarttuvia hittikoukkuja, vaan viettelee kuulijan mieluummin vilpittömän tunteellisella kerronnalla. Sävelmät rakentuvat kokonaisempina ja jutustelua myötää hyvin sävytarkka ja kiinnostava musisoinnin kirjo. Ytimessä on vielä paljon jatsivuosien salakavalaa svengikkyyttä, joka nousee rytmikkäämmissä paloissa selvemmin esiin, eikä tanssikompin koneellistamiselle ole tarvetta.