ENTOMBED: Same Difference

Jo kantta katsomalla tietää, että ollaan kaukana vanhasta. Siinä möllöttää luppakorvainen hauveli. Death metallia? Ei tosiaan. Mutta ei myöskään niin rock-soundista kuin olisi voinut luulla, eikä missään nimessä mitään Hellacoptersin suuntaistakaan. Entombedin musiikki on edelleen raskasta ja varsin paksusoundista. Vertailuyritykset metallin alalajeihin eivät kuitenkaan tuota tulosta.
Entombed on taas lähtenyt arvaamattomaan suuntaan. What You Needin ja Addiction Kingin kaltaiset köykäisemmät ja nopeammat siivut ovat saattaneet syntyä edellisen levyn linjauksien tiimoilta, mutta The Supreme Goodilla voitaisiin olla Kyussin kyydissä ja nimibiisi hitailee The Obsessedin oloisesti. Mutta näistäkään ei voi määrittää koko levyn suuntaa. Hämmentävää, mutta kunnioitettavaa. Entombed on muutoksen silmässä kuin kotonaan. L.G. Petrovin ääneen ja laulutapaankin on puututtu puhdistavasti.
Selvä puute on se etukäteen kaikkein ilmeisin: Nicke Andersson. Nicken mukana bändi näyttää menettäneen suorat ja heti tarttuvat huudatukset. Siispä, kun tekee mieli kuunnella Entombedia, lautaselle osuu joku aiemmista levyistä.