On oikeastaan helppo ymmärtää, miksi Epican levy-yhtiö on kovin innoissaan yhtyeen kuudennesta pitkäsoitosta. The Quantum Enigma on monellakin tapaa iso levy. Kappaleet ja niiden sovitukset ovat mahtipontisia, klasarivaikutteita alleviivataan asianmukaisesti, kuorot soivat komeasti ja kitara murjaisee mukavasti mahanpohjasta.
Epican materiaali on vahvaa. Sävellysten parhaat puolet löytyvät sovitusten useista kerroksista ja Simone Simonsin vahvasta tulkinnasta. Mark Jansenin örinän pystyy halutessaan jättämään taka-alalle, joskin jollain tasolla sen ja Simonsin kuulauden toisiaan tukevan vaikutuksen voi alkaa ymmärtää. Epica ei ole oleellisesti kääntänyt keulaa puoleen saati toiseen, mutta levyltä voi aistia tavanomaista innostuneempaa otetta uusiin kappaleisiin. Kunnianhimo on kuitenkin lyönyt pikkuisen yli, ja kokonaisuus vaikuttaa siltä kuin Epica ampuisi singolla kärpästä. Paikoittan bändi löytää kappaleisiinsa rauhan yksinkertaistamisen kautta, mutta monin paikoin tuntuu siltä, että bändi kurkottaa korkeammalle kuin pystyy yltämään.
The Quantum Enigma on kaikesta huolimatta hieno levy. Bändinä Epica vain alkaa olla jo sellainen, että siltä haluaa täydellisyyttä tavoittelevaa ja myös siihen kykenevää levyä.
