Bob Dylanin Talkin’ World War III Bluesin tekstiä mukaillen voi myöntää, että kaikki ihmiset eivät pidä kaikista artisteista ja bändeistä kaiken aikaa. Kukaan objektiiviseen ajatteluun kykenevä ei voi kuitenkaan kiistää Dylanin merkitystä rockin kehitykselle. Etenkään laulujensa uusia mahdollisuuksia avanneiden lyriikoiden vaikutusvaltaa on mahdotonta yliarvioida.
Wentus Blues Bandin Robban Hagnäsin viisivuotisen kypsyttelyn ja sitkeän työn tuloksena syntynyt Dylan suomeksi onnittelee 75-vuotiasta mestaria muistuttaen tämän ajattomasta relevanttiudesta ja siitä, että todellinen suomalainen rock ja rocklyriikka syntyivät paljolti hänen ansiostaan.
Itsekin juhlavuotta viettävä Wentus Blues Band on mehevä housebändi niin konkareille kuin vähän nuoremmillekin artisteille, joiden tulkitsemat laulut tulevat pääosin 60-luvulta ja uusina suomennoksina. Vanhoista teksteistä Anssi Kelan Vahdinvaihto avaa levyn Juice Leskisen sanoin. Eero Raittinen ja Pelle Miljoona päivittävät jo vuosikymmeniä sitten levyttämänsä Kun mä lasken Niagaran ja Enää itkeä voit Mariskan omin sanoin laulama Mun ainoo rakkautein on häkellyttävän kauniina rakkauslauluna albumin tuoreinta Dylania ja toinen sen suurista yllätyksistä.
Monessakin mielessä ansiokkaan Dylan suomeksi -albumin positiivisin shokki on Palefacen alkuperäistä tekstiä seuraten kirjoittama Kuoleman kauppiaat. Dylanin suorasukaisin protestilaulu sovittuu Wentus Blues Bandin ja etenkin Pekka Gröhnin urkujen toimesta painavaksi kuin sanomansa.