On ikävää, että näin huolella ja kunnioittaen laadittu albumi ja konsertti saivat juhlinnan kohteen niin kiukustumaan. Jos todella on kuin huhutaan, eli että Lasse Mårtenson kokee joutuneensa pilkan kohteeksi, asian oikea laita pitäisi selittää säveltäjälle.
Vaikka levyn tuottajana onkin toiminut Jukka Hakoköngäs, hän on pitänyt Olympia-orkesterin naftaliinissa, ja rakentanut paketin oivaltavasti Nieminen & Litmasen svengaavan urku-rumpu-duon päälle. Lisäksi studioon on marssitettu Verneri ja Ilmari (häntä krediittien Valtteri kaiketi tarkoittaa) Pohjolan tapaisia näkemyksellisiä soittajia. Erityisesti Lasse Sakaran kitaraa on ilo kuunnella.
Levyn solistit eivät muodosta yhtä homogeenistä joukkoa. Näissä tilanteissa aina loistava Marjo Leinonen on Kaikessa soi blueseineen paremmasta päästä. Samoin Veeti Kallio, jonka harteet kestävät Myrskyluodon Maijan painon.
Siihen toiseen päähän jäävät Samuli Putro ja Pauli Hanhiniemi toteavine laulutapoineen. Jokerikorttina huseeraa Paleface, jonka vanhaa piipputupakan mainossinkkua (!) versioiva Piippu ja minä on mehukkainta itseironiaa miesmuistiin.