ERIC BURDON: ’Til Your River Runs Dry

Arvio julkaistu Soundissa 4/2013.
Kirjoittanut: Timo Kanerva.

Arvio

ERIC BURDON
’Til Your River Runs Dry
ABCKO Music

Eric Burdon oli 1960-luvun brittibluesin väkevin tulkitsija. Erityisesti miehen ensimmäinen vuosikymmen oli kerrassaan komea: tien avasi nuori ja vihainen The Animals, sitä jatkoi korskeasti psykedeelinen The New Animals ja vei jännittävään päätökseen mustan musiikkikulttuurin ytimestä ammentava War. Pitkään tuntui siltä, että Eric Burdon onnistuu kaikessa, mitä hän päättää tehdä.

Sitten kaikki muuttui. Ehkä se tapahtui siinä silmänräpäyksessä, kun Warin toimistolla Eric Burdonia uhattiin aseella ja käskettiin lähteä matkoihinsa. Syitä löytyi varmasti muitakin, mutta joka tapauksessa Burdon hukkasi itsensä viinaan ja huumeisiin ja kadotti täysin musiikillisen linjansa. Jo hänen albumiensa nimetkin kertoivat karua tarinaa varjojen miehestä, joka oli jäänyt oman menneisyytensä vangiksi: I Used To Be An Animal (1988), Fuck Me!!! I Thought I Was Dead: Greatest Hits Alive (1999), Lost Within The Halls Of Fame (2000) ja He Used To Be An Animal (2002).

Onkin hienoa kertoa nyt, että kohdakkoin 72-vuotispäiviään viettävä veteraani on levyttänyt albumin, joka nousee heittämällä miehen parhaiden äänitysten joukkoon. ’Til Your River Runs Dry -albumille on Eric Burdon kiteyttänyt koko pitkän taipaleensa. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, kun hän 27 Foreverillä ottaa vastaan viestin niiltä oman sukupolvensa tähdiltä, jotka elivät hurjan elämän ja päätyivät nuoruutensa kukoistuksessa jammailemaan rock’n’roll-taivaaseen, tai kun hän Devil And Jesusilla mittailee hyvän ja pahan ikuista taistelua tai yltyy väkevään pasifistiseen julistukseen Memorial Dayllä.

Eric Burdon on tuottanut albumin rumpali Tony Braunagelin kanssa. Laulut ovat pääosin omia, ja tyylilajiksi on valikoitunut mustan musiikin koko kirjo bluesista soulballadien kautta gospeliin. Kahdella raidalla osoitetaan syvää kunnioitusta Ericin nuoruuden sankarille Bo Diddleylle.

Kaiken keskipisteeksi nousee kuitenkin Eric Burdonin ainutlaatuinen lahjakkuus. Hänen syvä äänensä taipuu hyvin erilaisiin tunnelmiin ja hän on niitä harvoja tulkitsijoita, joiden jokaisesta säkeestä kuulee, että he sisimmässään tuntevat sen, mistä laulavat. 

Lisää luettavaa