Erykah Badun nimellä tunnetun teksasilaisen Erica Abi Wrightin esikoislevystä tuli viime vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta. Jonkinlaisena Billie Holidayn modernina rap-sävytteisenä versiona läpi lyöty artisti laittoi alkuun päät pyörälle niin Vanhalla kuin Uudellakin Mantereella. Musastaili soi uudenlaisena ja näyttävä nainen höpisi puolivakuuttavasti mytologioista ja perinteistä. Perheen perustamista harjoiteltiin OutKastin André 3000:n kanssa, ja pian aukeni tie elokuviin.
Aika pian tynnyri valitettavasti alkoi kumista tyhjyyttään. Kukaan ei muistanut tehdä Badulle kunnon biisejä tai ainakaan työstää niitä timanteiksi hiteiksi. Olisiko tilanne vihdoin korjattu neljännellä studiolevyllä? Richard Corbenin sarjakuvataiteeseen viittaava kansi ainakin antaa odottaa aiempaa härskimpää otetta. Turhaan. Notkea yhtye pätevine tuottajineen hallitsee edelleen ilmiselvästi rullaamisen sekä takahuoneessa, lavalla että studiossa, mutta kappaleissa ei riitä pureskeltavaa.
Mahtaa Ursula Ruckeria ja muita harmittaa, kun Erykahista ei lopulta ollutkaan uuden valistuneen mustan amerikkalaisen naisen malliksi.
