ESA KAARTAMO: Näillä main

Erinomaisena säveltäjänä tunnettu Esa Kaartamo ei ole aina saanut toteutetuksi laulujaan parhaalla mahdollisella tavalla. Varsinkin sanoituspuoli on ollut sävellyksiin verrattuna usein turhan köykäistä ja kliseistä, kun taas soundeihin ja soittopuoleen on uhrattu jopa ärsyttävän pedanttista huomiota. Välillä ei ole ollut kaukana määritelmä "muusikkojen musiikkia muusikoille". Toki joukkoon mahtuu myös joitakin todella onnistuneita lauluja kuten vaikkapa Onnen kulkuri.

Näillä main on tervetullut poikkeus vanhoista säännöistä. Esan sävellyksistä ei pääse tietenkään valittamaan tälläkään kertaa, mutta mitä lie miehelle tapahtunut, kun myös sanoitukset ovat kerrankin hyvien biisien väärttejä. Suurin ero aiempaan on nähdäkseni siinä, että entisen maalailevan ja metaforisen tyylinsä sijaan Kaartamo kertoo nyt selkeitä tarinoita. Eivätkä ne ole ollenkaan huonoja kertomuksia. Avoin tie, Takapihan Tauno ja Aamor eivät taivu vastaanottavaisen kuulijan korvissa taustamusiikiksi sitten millään, mutta varsinainen ässäbiisi on kyllä Joona II. Siinä Esa kertoo mukavan vähäeleisesti mutta terävällä kynällä kirjoitetun tarinan, joka kelpaisi vaikka romaanin tai elokuvan synopsikseksi.

Kun koko levyä leimaa vielä kaikenlaisesta näyttämisen halusta vapaa pakottomuus – jopa tietynlainen nöyryys – sekä selvä pyrkimys yksinkertaiseen ja konstailemattomaan musiikilliseen ilmaisuun, on käsissämme epäilemättä tämän vuoden miellyttävimpiä yllätyksiä kotimaisen musiikin saralla. Ensin pitää vain uskaltaa hypätä mahdollisen ennakkoluulojen riman yli.