Sodomin perustaja, basisti-laulaja ”Onkel” Tom Angelripper vaihtoi jo 1980-luvun hulluina vuosina kurjan Gelschenkirchenin kaivoskaupungin pölyt esiintymislavoihin, ja yhtyeestään kasvoi yksi Euro-thrashin pioneereista. Soittajat tämän myös Snapsiämpärin lisänimellä tunnetun muusikon vieressä ovat useasti vaihtuneet, onpa jokunen menehtynytkin matkan varrella. Onkin siksi merkittävää, että vaikka uutukaisensa ei aivan Persecution Mania- (1987) tai Agent Orange (1989) -klassikoiden väristyksiin yllä, linkoaa rinkeli silti lähes kaikki tuoreemmat thrash-yrittäjät edestään.
Tuotanto on aiempaa tynkympää, mutta vain hitusen – Sodom tuoksahtaa edelleen vanhan liiton tavaralta. Angelripper perkaa tematiikkaa toisesta maailmansodasta raamatullisiin vitsauksiin mutta ottaa myös kantaa tuorempiin ongelmiin, uhanalaisista eläimistä kyberneettisiin uhkiin. Mies kuulostaa hämmentävästi myös nykyään vihaisemmalta kuin aikaisemmin. No, kyllähän sitä kuuttakymppiä lähestyessään varmasti suututtaa.
Onhan tämä hippasen hölmöä musiikkia, mutta minkäs teet – Tom-setä ei ole kaivoksiin palaamassa. Kauan eläköön Sodom!
