EZKIMO: Iso E

Ezkimon on sanottu tuoneen iskulauserapin Suomeen ja niinpä Iso E:ltä jää liiveihin kasakaupalla erilaisia hokemia, joiden tarkoitus on ilmeisesti vain soundata hyvältä, sillä Näin on – tai Vedä käteen -tyyppisiin manifesteihin ei parane vallankumoustaan perustaa. Ezkimon paradoksi onkin, että suomalaisen hip hopin edelläkävijäksi luonnehdittu inuiitti ei tuo genreen mitään uutta.

Levyn huumoriton ja totinen uho assosioituu myös gangsta rappiin, vaikka mukaan on yritetty saada asiaakin. Ongelma on, että porno/bile/scene -akselille sijoittuvan riimipolitiikan lanseeraamisen jälkeen uskottavuus on jo menetetty sosiaalisen problematiikan käsittelyltä. Huumekulttuurin karua arkielämää tarkastelevat Matti & Maija sekä Ei enää milloinkaan jäävät suhteessa muuhun sanomaan irrallisiksi ja Entisen parisuhdehelvetin kuvailu ei yllä paljoa Alibi-raportoinnin yläpuolelle. Kansissa viitattavaan Kellopeli Appelsiinin makaaberiin psykedeliamaailmaan on matkaa enemmän kuin Koivukylästä napapiirille. Ison E:n suurin ja oikeastaan ainoa ansio on tuottajaihme Jonny Bron loihtimat biitit, joista löytyy syvyyttä ja elastisuutta pakkaamaan Ezkimon itsensä väritöntä tulkintaa. Juuri taustojensa ansiosta esimerkiksi Salainen agentti 998 rullaa niin vastaansanomattomasti.

Suomalaisen hip hopin yksi vahvuuksista on röyhkeys ja arvaamattomuus, mutta ensimmäistä kertaa härmähop-buumin jälkeen uho on valjastettu palvelemaan kaupallista tarkoitusta, kun rumasta puheesta, itsekorostuksesta ja hienoisesta väkivaltavihjailusta on tehty albumin punainen lanka. Kokonaisuuspointseja tiputtavat härskin läpinäkyvät ratkaisut, kuten vierailijat niissä vakavammissa raidoissa. Anna Kuoppamäen laulamasta kertosäkeestä huolimatta Entinen ei ole mikään Stan ja Anssi Kelan kanssa läpi hölkätty Ei enää milloinkaan menee aidan yli aukkopaikasta. Ezkimon itsensä kannalta nolointa on, että kovimpaan vauhtiin levy yltyy vasta vierailija-MC:iden päästessä ääneen albumin päättävässä Avoimessa mikissä.