Tämä on yksi parhaista rakastamisen hienoudesta, vaikeudesta ja naurettavuudesta kertovista levyistä. Siinä on kaksi hienoa ryppyä.
Kuinka rakkauden kanssa voi elää, jos on älykäs hiukan kyynisyyteen taipuvalla tavalla? Siinä yksi.
Toinen ryppy on Josh Tillmanin ja tämän levyn tehneen Father John Misty -sivupersoonan suhteessa. Father John Misty laulaa rakastuneesta Josh Tillmanista. Tai toisinpäin. Tai molempia.
Lakipiste saavutetaan levyn pisteliäimmässä biisissä The Night Josh Tillman Came To Our Apt, jonka sanoitus on jopa tuhlailevan julma tavalla, joka tasapainoilee laiskan yleistyksen ja tarkkanäköisen karikatyyrin välimaastossa. Lähes kaikki tällä levyllä tapahtuu vähintään kahdella tolalla yhtä aikaa. Tapa, jolla sankarimme siirtyy paskamaisuudesta rakastettavuuteen on loistava ja uljaimmillaan siirryttäessä edellä mainitusta kappaleesta Tillmanin uran sentimentaalisimpaan tekstiin kappaleessa When You’re Smiling And Astride Me. Huikeaa.
Levyn keskiössä on kaunis mysteeri: miten näin monelle mutkalle itseään kivuliaan oloisesti vääntävät lyriikat saadaan sovitettua niin vaivattoman kauniiseen musiikkiin?
Joku osa minusta muutti tähän levyyn asumaan.
