THE FELICE BROTHERS: Life In The Dark

Arvio julkaistu Soundissa 6/2016.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

THE FELICE BROTHERS
Life In The Dark
Yep Roc

Kymmenisen vuotta levyttänyt newyorkilainen folk rock -bändi on pukannut uuden albuminsa ulos jo yhdeksännellä eri levymerkillä, nyt sympaattisella Yep Rocilla. Haitarin ja viulun sävytykset myötäävät rauhallista stemmalaulantaa ja akustista monikitarakomppia. Yhtye asettuu luontevasti valitsemaansa muottiin, jossa folk-balladit, kantrimelankolia ja latotanssit ovat siivosti linjassa. Laulut eivät kuitenkaan kerro vanhoista ajoista tai koostu genren kliseistä, vaan ovat pääasiassa Ian Felicen omia, ajankohtaisempia näkemyksiä arkielämästä. Melodiat ovat hiukan liiankin tunnollisia ja ”asiantuntevia”, sillä persoonallisempaa irtiottoa ja tyylilajin variointia niistä ei juurikaan löydä.

Albumi alkaa lupaavasti Aerosol Ballin vetävällä basso- ja rumpukuljetuksella, joka valaa lauluunkin heleyttä, mutta tunnelma vakavoituu hullujenhuoneen valitukseen Jack At The Asylum, joka askeltaa maanisen verkkaiseen valssitahtiin, sekä jäyhään nimikappaleeseen. Yhtyeen totisuus ei sinänsä ole ongelma, kun soittokin sujuu ja soundaa hienovaraisesti. Ilmeettömyys olisi ehkä parempi termi kuvaamaan toinen toistaan seuraavia tilityksiä, ja Plunderin kaltainen rockvälipalakin tuntuu vähäeleisyydessään innottomalta. Sulavin pala ensiraidan jälkeen on yllättäen puritanistisin folk-balladi, muinaisesta revolverisankarista kertova Diamond Bell.

Lisää luettavaa