Erikoisia ovat ajat. Tarinoissaan sioilla ratsastavat ja ihmislihaa jahtaavat, humppametallia soittavat kummajaiset ansaitsevat pitkät Euroopan- ja Amerikan-turneet ja tekevät lopulta niin kovan levyn, että tuo kaikki tuntuu luonnolliselta.
Nattföddin pakotetun tuntuiset kappaleet ja tuhnuisemmat soundit ovat tipotiessään. Kun pakon tuntu on hävinnyt, meno rysähtää kerralla villiksi. Humppakomppiin tuutataan taas tulemaan, kosketinten ilakoiva, juopuva kansanlaulumelodia supattelee syntejä korvaan ja Finntroll on levyllä ensimmäistä kertaa täysin pidättelemätön.
Yhtye ei ole unohtanut peruskepposiaan, En mäktig härin ja Korpens sagan ilkikuriset peikkotanssit tulevat toimimaan lavoilla loistavasti, mutta sillä on nyt paljon muutakin mielessään. Esimerkiksi Under två runorin hitaammin lainehtiva viikinkityyli tuo levylle kaivattua syvyyttä. Kokonaisuutena tämä on ehkä aiempaa vakavampi, mutta ei missään tapauksessa vakavamielinen levy. Joka nuotti soitetaan kierolla peikkoasenteella.
Uusi laulaja Vreth on ainakin levyltä kuultuna oivallinen valinta, sillä terävä ja viiltävä rääky sopii näihin karkeloihin paremmin kuin matalampi mörinä.
