FIVE FIFTEEN: Six Dimensions Of The Electric Camembert

Arvio julkaistu Soundissa 04/1999.
Kirjoittanut: Jouko Ruokosenmäki.
5.15 on hitsin hyvä livebändi, ja samaa se osaa olla myös studiossa. Electric Camembert on nimittäin häpeämättömän seitkytlukulainen paketti: Mika Järvisen lyriikat sisältävät juuri sopivan verran happovisioita ja hörhöilyjä, ja levyn kaikkiin kahdeksaan kipaleeseen on saatu mahtumaan passeli annos reipasta soitantaa.

Arvio

FIVE FIFTEEN
Six Dimensions Of The Electric Camembert
Bluelight

5.15 on hitsin hyvä livebändi, ja samaa se osaa olla myös studiossa. Electric Camembert on nimittäin häpeämättömän seitkytlukulainen paketti: Mika Järvisen lyriikat sisältävät juuri sopivan verran happovisioita ja hörhöilyjä, ja levyn kaikkiin kahdeksaan kipaleeseen on saatu mahtumaan passeli annos reipasta soitantaa. Musiikkia tahdittavat biisien väleihin Pink Floyd -tyyliin sijoitetut hälyäänet.

Mistään sisäänpäinlämpiävästä, ryppyotsaisesta progetiluttelusta ei kuitenkaan ole kysymys. Yhtyeen musa on lähes poikkeuksetta hauskaa ja mukaansatempaavaa, esimerkkinä vaikkapa levyn nimikappale, jonka juustoinen kertosäe saanee paatuneemmankin rock-kuuntelijan myhäilemään. Toiseen ääripäähän siirrytään kappaleessa White Lines on the Freeway, jonka tunnelmointi jatkaa edellisen levyn mainion Wayward Childrenin alakuloisia fiiliksiä. Bonusbiisi kolmesta marsilaisesta ja Elviksestä on taas jotain ihan muuta.

Lisää luettavaa