FOO FIGHTERS: One By One

One by One on Foo Fightersin vastaus niille, jotka pitivät There's Nothing Left To Lose -levyä (1999) liian kesynä ja popmaisena. Raivokitarat raikaavat a-osien pidättelyjen jälkeen kertosäkeissä kuten silloin joskus, kun grunge ja Seattle olivat päivän sanoja. Dave Grohl karjahtelee ajoittain kuin edesmennyt bändikaverinsa Kurt Cobain. Valitettavasti karjahtelussa on myös jotakin velvollisuudentuntoista. Nirvanan raivotautisuuteen ei tietenkään ylletä, ja ehkä hyvä niin. Tämä maailma ei tarvitse yhtään uutta itsetuhoista sekopäätä, joka nostetaan legendaksi väärien valintojensa vuoksi.

Foo Fighters ei haluakaan nojata pelkästään oletettuun rankkuuteensa, vaan myös hyviin melodioihin ja pop-koukkuihin. Stemmalaulukin piristää ilmettä esimerkiksi Lonely As You -raidalla. Koukut ja varsin hyvät melodiat eivät kuitenkaan aina kanna koko biisin mittaa. All My Life olisi erinomainen avausraita, jos viimeisen minuutin turhat toistot olisivat jääneet pois. Samoin päätösraita Come Back alkaa menettää uskottavuuttaan, kun ärhäkästi karjuttu "I will come back" -mantra vain toistuu ja toistuu, loputtomiin. Foo Fightersin paketti on erinomaisesti kasassa, mutta tasalaatuisesta levystä on vaikea aidosti innostua. Taidot riittävät, mutta omaleimaisuus ei.

Tässä bändissä olisi oiva työkalu nerokkaalle lauluntekijälle. Dave Grohl ei sellaiseksi kuitenkaan vielä ole noussut.