FOO FIGHTERS: There Is Nothing Left To Lose

Arvio julkaistu Soundissa 11/1999.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Dave Grohlin ympäriltä on väki Foo Fightersin ensimmäisen levyn jälkeen vaihtunut kuin valmentajat jääkiekon SM-liigassa.

Arvio

FOO FIGHTERS
There Is Nothing Left To Lose
RCA

Dave Grohlin ympäriltä on väki Foo Fightersin ensimmäisen levyn jälkeen vaihtunut kuin valmentajat jääkiekon SM-liigassa. Olisikohan niin, että entinen kitaristi Franz Stahl ja kumppanit olisivat halunneet rokata, kun Grohl haluaa edetä yhä vain popimpaan – ja valitettavaa kyllä – amerikkalaisen radiorockin suuntaan? Saa nähdä tuoko There Is Nothing Left To Losen nauhoittamisen jälkeen mukaan kiinnitetty uusi kepittäjä, ainakin muutama vuosi sitten kovassa vedossa olleessa No Use For A Namessa pohjatyönsä tehnyt Chris Shiflett, bändiin extra-särmää. Sitä Foo Fighters nimittäin kaipaisi, koska orkesterin albumeista tämä uusin on se kolmanneksi paras.
Kyllähän Grohlilta kevyempikin ote luonnistuu eikä miehen pistämätöntä melodiatajua käy moittiminen, mutta nyt kyvyillä ei saada aikaiseksi kuin haljuja haikuja, jotka eivät jätä jälkiä eivätkä etene mihinkään. Levyn tunnelmaksi välittyy enemmän väkinäinen yrittäminen (kuunnelkaapa vain Grohlin väsynyt ärjyminen Breakoutin lopussa) kuin vilpitön tekemisen ilo. Biiseistä vain pierusoundisen kitaran ja bossanova-rytmien nokittelu Stacked Actors ja pelleilyefekteistään huolimatta kaunis Generator erottuvat edukseen.
Levyn aneemisesta yleisilmeestä tulee vain masentunut ja tyhjä olo.

Lisää luettavaa