FRANCINE: Fullahead

Arvio julkaistu Soundissa 02/2001.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Koko 90-luvun ajan rockabillypohjaista kieputustaan julkaissut Francine on viimeistellyt kuudennen varsinaisen albuminsa. Fullahead painaa nimensä mukaisesti täyttä vauhtia ja esittelee entisestään rockpitoisemman Francinen.

Arvio

FRANCINE
Fullahead
Bluelight

Koko 90-luvun ajan rockabillypohjaista kieputustaan julkaissut Francine on viimeistellyt kuudennen varsinaisen albuminsa. Fullahead painaa nimensä mukaisesti täyttä vauhtia ja esittelee entisestään rockpitoisemman Francinen. Pystybasso kielii yhä trion juurista, mutta etenkin kitaristi Ana Kukkolan karkeatekoinen jyräys lennättää Francinen tykitystä turvallisen välimatkan päähän puhdasoppisesta rockabillystä.
Shame On Youlla Kukkola hyödyntää efektiarsenaaliaan ja Full Speedillä Francine niittaa rohean kitarasoundin vanhaan kunnon slapbillyyn. Bye ottaa beatinsä ska'sta ja vierailevana artistina soittavan Ismo Haaviston huuliharppu alleviivaa Burnin' Firen rhythm & bluesisuutta. Brassien tukevoittama tulkinta Cyndi Lauperin She Bopista on turhan suoraviivaisesti sukua Stray Catsille yltääkseen edesmenneen Atom Heartin räjähtävän näkemyksen veroiseksi. Fullaheadin toinen lainaraita Dick Tracy vie käsiteltyine kitaroineen ja urkuineen keskelle vanhan hyvän ajan dekkarien hektistä elämänmenoa.
Fullaheadillä Francine on jälleen kerran saanut sinänsä ahtaasta triokokoonpanostaan irti väkevää jälkeä. 

Lisää luettavaa