”Why see the world, when you got the beach?” kysyy Frank Ocean Sweet Life -kappaleessa. Useimpien r’n’b-artistien huulilta lause tulisi ilman ironian häivääkään, mutta Frankin maailma on onneksi mahdollisimman kaukana tyhjäpäisestä machokulttuurista.
Frank Ocean on hurjassa nosteessa. Aiemmin lähinnä Odd Future -hiphop-kollektiivin jäsenenä tuttu Ocean julkaisi viime vuonna erinomaisen Nostalgia, Ultra -mixtapen, ja nyt peli kovenee ylistäen vastaanotetun Channel Orangen myötä. Kiinnostusta miestä kohtaan lisäsi myös osuvasti ajoitettu kaapista tuleminen, mutta levyn hyvyyden kanssa asialla ei tietenkään ole mitään tekemistä.
Channel Orange on ylistyksensä ansainnut, vaivatta. Hienointa on, ettei albumi yritäkään uudistaa genreään eikä se ole musiikillisesti mitenkään yllättävä, vaan sen hienous piilee ainoastaan laadukkaissa, hienosti toteutetuissa kappaleissa. Albumin pelkistetty tuotanto avaa kerroksiaan kuuntelu kuuntelulta ja paljastuu huomattavasti ensivaikutelmaa monipuolisemmaksi. Frank ei ole laulajana erityisen persoonallinen, mutta taitavasti hän kutumelodioita pudottelee menemään.
Thinkin Bout You -startti pitää sisällään vuoden kauneimpia melodioita, Sierra Leonessa kiehtoo tumma rytmi, Super Rich Kidsin pidättelevä biitti saa nykimään mukana ja kunnianhimoinen Pyramids nakuttaa eteenpäin vääjäämättä. Olen kuunnellut Channel Orangea kymmeniä kertoja, eivätkä jotkut raidat ole vieläkään paljastaneet kaikkia salojaan.
Frank Ocean nousee kertaheitolla kiinnostavimmaksi r’n’b- ja pehmosoul-artistiksi Maxwellin, D’angelon ja Chocolate Geniuksen rinnalle. Kiehtovaa, persoonallista ja vilpitöntä lämpöä henkivää musiikkia.
