Skottitrio The Fratellis on saanut erityisesti Isossa-Britanniassa aikaan ennätystohinan ennätysajassa. Yhtye heitti ensimmäisen keikkansa vajaa pari vuotta sitten ja nyt jo keekoillaan Brit Awards -ehdokkaina ja kansikuvapoikina. Yhtyeen debyyttialbumi Costello Music paljastaa kättelyssä vouhotuksen täysin aiheelliseksi. Fratelli-kolmikon riemuenergialla ja imbesilliyttä lähentyvillä melodiakoukuilla kyllästetty koohaus riisuu aseista.
Musiikillisesti Costello Music on periaatteessa kierrätystä alusta loppuun, mutta erittäin viihdyttävää ja oivaltavaa sellaista. Nimituottaja Tony Hofferin avustuksella bändi on koonnut mainion rokkihässäkän 60-lukulaisesta raikkaudesta, glamin kukkoilevasta asenteesta, punkin ärhäkkyydestä ja hampuusimaisesta tyylikkyydestä. Levyn rennommilla akustisilla paloilla on ansionsa, mutta The Fratellisin todellinen voima on häpeilemättömästi yhteislauluun yllyttävissä bilenumeroissa, jotka osuvat rock’n’rollin filosofiseen ytimeen. Eikös tämän pitänyt olla hauskanpitoon ja ikävän karkottamiseen kannustava taidemuoto?
Pystyäkseen kuuntelemaan tämän mahtavan hoilaustusinan läpi naama peruslukemilla täytyy olla joko umpikyynikko tai patologinen brittiläisen rockperinnön vihaaja.
