Harrisonin sooloura alkoi jo The Beatlesin aikana: Wonderwall Music ilmestyi marraskuussa 1968 ja oli intialaissävyinen soundtrack samannimiseen elokuvaan. Levyllä hyödynnettiin paljon intialaisia muusikoita, mutta kaikki kappaleet eivät suinkaan liittyneet maisemiltaan Intiaan: laiskasti ratsastava Cowboy Music liikkui jopa kaukana lännessä.
Abbey Roadilla George soitti hyvällä maulla tuolloin vielä melko uutta Moog-syntetisaattoria. Electronic Sound (1969) toimi siihen ikään kuin harjoitteluna. Kahden kappaleen levyllä kuullaan suhinaa ja pauketta, eikä se ole helppo pala Beatles-musiikin ystäville. Kyseessä on tuskin myöskään elektronisen musiikin pioneeriteos, vaikka kansiteksteissä yritetäänkin niin vakuuttaa.
The Beatlesin loppuvaiheessa Harrisonille oli kasaantunut lukuisia julkaisemattomia lauluja, joista hän kokosi legendaarisen Phil Spectorin avustuksella ensimmäisen lauluista koostuneen soololevynsä All Things Must Pass. Kyseessä on hänen soolotuotantonsa huippu, jonka laulut ovat erinomaisia ja tuotanto mahtipontista, mutta biiseihin sopivaa.
Levy on täynnä klassikoita, muun muassa Beware Of Darkness, Isn’t It A Pity, Hear Me Lord ja tietenkin My Sweet Lord, jonka plagiointisyyte johti osaltaan tekijän pettymiseen levybisnekseen. Harrisonin omaleimainen slide-kitarointi alkoi myös tällä levyllä ja jatkui hänen uransa loppuun asti. Alkujaan kolmois-lp:n kolmas levy Apple Jam koostui supertähtien jammailuista.
Alkukesästä 1973 ilmestynyt Living In The Material World oli edelleen myyntimenestys, mutta sen laulut olivat jo muuttuneet vakavammiksi ja jopa saarnaaviksi. Phil Spector oli mukana enää yhdellä raidalla, mutta Georgen tuotannosta huomaa, että hän oli oppinut ässätuottajalta yhtä sun toista. Sue Me, Sue You Blues käsitteli ex-beatlejen tuon aikaisia oikeusriitoja, nimikappale taas tiivisti onnistuneesti tekijän uskonnollisen ajatusmaailman. Bonusraitana kuultava b-puoli Miss O’Dell poikkeaa rentoudessaan levyn yleislinjasta.
Dark Horse ilmestyi loppuvuodesta 1974 Georgen Amerikan-kiertueen aikana. Kiertue nimettiiin ”dark hoarseksi” sen tähden, että kitaristin ääni kärsi kurkunpään tulehduksesta, samoin kuin osalla levyäkin. Lauluissa ei käytetty isoa tuotantotapaa, ja vaikka lp aikanaan teilattiinkin arvioissa, se sisältää monia tekijänsä keskeisiä biisejä. Nimikappale on mukana bonusraitana varhaisena demona, josta käy ilmi, että Georgen ääni oli siinä vielä ennallaan.
Harrisonin viimeinen Apple-lp Extra Texture (Read All About It) ilmestyi syksyllä 1975. Alkujaan Ronnie Spectorille kirjoitettu You oli pieni hitti, vaikka Georgen ääniala ei Ronettes-vokalistin suorituksiin yltänytkään. Onnistunut esitys puolestaan oli muun muassa This Guitar (Can’t Keep From Crying), joka kuullaan bonuksena myös uudempana esityksenä.
Puolituntinen dvd on hauska, joskaan ei oleellinen. Paketti on välillä hyvinkin outoa musisointia yhdeltä rockin keskeiseltä hahmolta, mutta huippukohtiakin siltä löytyy runsaasti.