GOAT: Commune

Arvio julkaistu Soundissa 10/2014.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.

Arvio

GOAT
Commune
Rocket Recordings/Sub Pop

Kaksi vuotta sitten julkaistulla World Music -debyytillä ruotsalaisbändi vyörytti näennäis-sambialaista fuzz-rokkia, kreisiä etnobongottelua ja kiljukaulaisia voodoovokaaleja kuulijan korvaan hengästyttävällä tahdilla. Hämärä taustatarina arktisesta korpilompololaisesta voodooperinteestä ja kikostelevien erikoisnaamareiden taakse kätkeytyminen herättivät kiivasta keskustelua internetin vessanseinällä. Legendaarinen ”onko yhtye tosissaan” -kysymys leijui eetterissä.

Goatin kakkosalbumi vastaa kysymykseen jatkamalla päättäväisesti pitkin debyytillä avattua polkua. Kulku johtaa yhä syvemmälle lumipeitteiseen sademetsään. Naamareista ja taustatarinasta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta muun muassa psykedeelisestä esihevistä, villistä afrorokista ja spirituaalisesta jatsista vaikuttunut rytmimyllytys syntyy selvästi aidosta rakkaudesta lajiin. Hengellinen level kurottaa jonnekin vimpan päälle tyyliteltyä soundipolitiikkaa korkeammalle.

Commune on debyyttiä rauhallisempi, jollain tapaa krautrockimpi kokonaisuus. Rytmi virtaa yhtä aikaa hurjana ja levollisena. Kehityskaaressa on jotain samaa kuin kotimaisen Death Hawksin ensimmäisen ja toisen levyn välillä tapahtuneessa näkemyksen tarkentelussa.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa