Englantilaisduolle kasvot, ominaisäänen ja nimen antavan Alison Goldfrappin sekä tuottaja-yhtyetoveri Will Gregoryn yhteistaipaleen viides manifesti ei leyhy lennokkaasti kuin pariin otteeseen, vaikka yritystä piisaa. Goldfrapp taluttaa kuulijansa tilaan, joka on suoraan sanottuna aika tylsä. Kunnon kemulevyksi Head First on kovin nuiva ja vähäpäihteinen, eikä tämän kappaleiston kera viitsi paikoillaankaan nyhjöttää, kun levyn melodinen anti on pääpiirteiltään laiskanpulskeaa ja arvattavaa.
Kasarikiillettä ja -keimailua itsetarkoituksellisesti emuloiva levy elää ja hengittää joko pompöösien emootioiden tai timmin klubisoundin ansiosta – enimmäkseen Goldfrapp alisuorittaa molemmissa. Kaksikon paikoin lähes pakonomaiselta tuntuva tarve tehdä Abba-pastisseja alkaa kiusaannuttaa melko nopeasti. Tempoltaan nopeammin nykivä materiaali on puolestaan usein kuin Róisín Murphyn biisisammion pohjalle kertynyttä sakkaa.
Välillä Goldfrapp nousee siivilleen. Dreaming on oikeaoppisen mahtipontista syntikkadiskoa ja I Wanna Life tiivistää levyyn pinttyneen kasarinostalgian vähän liiankin itseironisiin syntikkaviiltoihin, mutta onnistuu yhtä kaikki viihdyttämään. Tällaisia onnistumisia valitettavan geneerisellä levyllä on liian
harvassa.
Timo Harjuniemi
HH
