Jos minulta kysytään, Gorgoroth painii kutakuinkin samassa sarjassa Dark Funeralin kanssa. Molemmat ovat niin uskollisia tyylilleen, että eivät yksinkertaisesti suostu jatkamaan eteenpäin, ja kokevat jatkuvasti tarpeelliseksi alleviivata saatanallisuuttaan rautalangasta väännetyillä levyjen nimillä. Kyse ei ole siitä, että Gorgoroth olisi menettänyt uskottavuutensa puhuttuaan aikoinaan black metallin kaupallisuutta vastaan ja mentyään itse heti perään Nuclear Blastille. Minua Gorgoroth lakkasi vakuuttamasta jo Pentagram-levyn jälkeen – liekö sattumaa, samoihin aikoihin kuin Dark Funeral. Ja kyllä, kyllä minulla on asennevamma. Montakin.
No, entä se levy, Ad Majorem Sathanas Gloriam? Jos pitää Gorgorothista, tuskin pettyy. Levyllä kuljetaan pääosin sata lasissa, raavitaan skenen perinnöstä kokoon muutama lajityypillinen kappale ja kontrastia luomaan on tyydytty pariin hitaampaan ja brutaalimpaan vetoon. Gorgorothin tämänhetkisillä eväillä kukaan ei olisi saanut kymmenenkään vuotta sitten genressään mitään erityismainintaa, joten miksi nyt? Perinteitä kunnioittavat soundit ja hienoiset Hades-viittaukset lupaavat hyvää, mutta ei juuri mikään muu.