GREEN DAY: American Idiot

90-luvun punk-menestyjistä Bad Religion ja The Offspring ovat ehtineet käydä uudella vuosituhannella toteamassa kunnian katoavaisuuden. Virkaveljiään kauemmin hiljaiseloa viettänyt Green Day tulee huomaamaan tämän vasta American Idiotin myötä. Hieman yllättäen tämä MTV-punkin suurin ja kamalin edustaja on tästä kolmikosta ainoa, joka on ymmärtänyt, että vanhaa väsyneesti toistamalla ei ylity korkeista esteistä kuin korkeintaan julkisuuskynnys.

Vastenmielisellä irvistelyllä ja hassunvärisillä hiuksillaan punk-aatettaan levittänyt kolmikko on ottanut ison harppauksen juuriltaan. American Idiot ei kerro siitä punk rockissa paljon esillä olleesta ja varsinaiseksi keppihevoseksi muuttuneesta ykköstampiosta, vaan albumi piirtää ruman kuvan oman kansakuntansa tilasta vainoharhaisuuden, massahysterian ja apaattisuuden keskipisteessä. Jolkottavaa punk humppaakin kuullaan, mutta albumin pohjavire on korostetun melankolinen, jopa masentuneisuuteen asti.

Parhaimmillaan Billie Joe Armstrong näkee terävästi maanmiestensä sohvaperunan sielun ja aasimaisen mukautumisen kaikkeen ylhäältä johdettuun. Turhankin eeppiseksi rakennetun American Idiotin materiaali vaihtelee raisusti Holidayn ja Boulevard Of Broken Dreamsin pätevistä pop-kappaleista Are We The Waitingin P.O.D.:maiseen paatokseen.