Autonomous Sensory Meridian Response (ASMR) -videoita YouTubessa katsomalla voi kuulemma saada aivo-orgasmeja pehmeästi kuiskailevien ihmisten puheesta ja ääntelyistä. Minulle parasta aivo-orgasmia on brittijalokivi Elbow’sta tutun Guy Garveyn lauluääni. Voisin kuunnella Garveyn lempeää, pehmeää ja pohjattoman surumielistä ääntä loputtomiin. Se saa minut kehräämään.
Sama ääni kantaa myös nallekarhun ensimmäistä soololevyä. Courting The Squall istuu luontevasti Elbow’n kuuden studioalbumin jatkeeksi, mutta sillä on kuitenkin selkeästi oma persoonansa. Elbow-levyihin verrattuna se soi rytmikkäämpänä ja vähäeleisempänä, sekä puhaltimien ja ajoittaisten soul- ja jazz-vivahteiden myötä hienostuneempana ja monipuolisempana. Jos Elbow pitää majaansa manchesterilaisessa kansankuppilassa, on soolo-Garvey kammennut selkeästi hienostuneempiin piireihin.
Onnelliselta vaikuttavan Guyn äänen lisäksi albumin soundi on muutenkin aivo-orgastisen täyteläinen. Eikä isompaa valittamista löydy jänteikkäistä ja kiireettömistä sävelmistäkään, vaikka sillä saralla Elbow’n korkeimmista huipuista vaaksa jäädäänkin.
Välittömästi hurmaava ja kestävää tyydytystä tuottava albumi.